NOKKONEN – Urtica dioica
Päivitetty 13.8.2026 / 5.7.2023 / 4.6.2022 | Julkaistu 19.9.2021
Postaus sisältää tuotesuosituksia. Affiliatelinkit on merkitty *.
Nokkonen on yksi tunnetuimmista villivihanneksistamme. Se on helppo tunnistaa ja vaivaton poimia – kunhan muistat laittaa hanskat käteen!
Nokkonen on hyvänmakuinen ja varsinainen ravintoainepakkaus. Se sisältää runsaasti muun muassa C-vitamiinia, rautaa, karoteeneja sekä erilaisia kivennäis- ja hivenaineita.
Nokkosen polttavan ulkokuoren alla piilee todellinen supervilliyrtti!
Tiesitkö?
Nokkonen tunnetaan erityisesti korkeasta C-vitamiini- ja rautapitoisuudestaan. Siinä on myös karoteeneja sekä monipuolisesti erilaisia kivennäis- ja hivenaineita.
Nokkosen lehtiä voi käyttää ruoanvalmistuksessa esimerkiksi pinaatin tapaan. Nokkonen kuuluu myös Suomessa hyväksyttyihin kauppayrtteihin.
Lue myös: Hyvinvointia luonnosta – Onko käyttämäsi ravinto riittävää?
Nokkonen – kerää nuoret lehdet ja versot
Paras aika nokkosen keräämiseen on alkukesällä ennen kukintaa. Nuoret, noin 5–10 senttimetrin mittaiset versot ovat erityisen hyviä ravinnoksi. Myöhemmin kesällä kannattaa kerätä lähinnä nuoria lehtiä ja latvuksia ennen kukintaa.
Nokkoskasvustoa voi myös leikata kesän aikana. Leikkaamisen jälkeen kasvi kasvattaa uusia nuoria versoja, joita voidaan jälleen hyödyntää samaan tapaan kuin keväällä kerättyä nokkosta.
Nokkosta voi säilöä esimerkiksi kuivaamalla tai pakastamalla nopeasti kiehautetut lehdet.
Kansanperinteessä nokkosta on käytetty hyvin monenlaisiin tarkoituksiin. Sitä on hyödynnetty muun muassa reumaattisten vaivojen yhteydessä ja virtsaneritystä lisäävänä rohdoskasvina. Perinteinen käyttö ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin nykyaikaisella tutkimuksella osoitettu lääkinnällinen vaikutus.
Ravintona nokkosen kiinnostavuus perustuu ennen kaikkea sen monipuoliseen ravintoainekoostumukseen.
Huomioi nokkosta kerätessäsi
Nokkosen lehdissä ja varsissa on poltinkarvoja, jotka aiheuttavat iholla polttavaa ja pistelevää tunnetta. Käytä siis aina suojakäsineitä nokkosta kerätessäsi.
Nokkonen kerää itseensä myös nitraatteja. Siksi ravinnoksi käytettäviä nokkosia ei pidä kerätä hyvin typpipitoisilta kasvupaikoilta, kuten navettojen läheisyydestä tai lannoitetuilta viljelymailta.
Kiehauttaminen poistaa poltinkarvojen pistävyyden ja vähentää myös nitraattipitoisuutta. Myös kuivaaminen poistaa nokkosen polttavuuden.
Lisätietoa nokkosen oikeaoppisesta käsittelystä ja säilytyksestä ravintokäyttöön löydät esimerkiksi Marttojen nokkosohjeista.
Lue myös: Ravinto ja ihosi hyvinvointi – onko merkitystä?
Lue lisää: Miksi eri kivennäisaineet ovat tarpeen ihosi hyvinvoinnille?
Tiesitkö, että villiyrttejä hyödynnetään myös ihonhoidossa?
Nokkonen kuuluu kevään ensimmäisiin yrtteihin. Ravinnoksi parhaimpia ovat erityisesti nuoret versot ja lehdet, mutta kosmetiikassa nokkosta voidaan hyödyntää kasvukauden eri vaiheissa.
Nokkonen tunnetaan myös perinteisenä hiusten- ja hiuspohjanhoidon kasvina. Sen sisältämien mineraalien, vitamiinien ja muiden kasviyhdisteiden vuoksi nokkosuutetta käytetään erilaisissa kosmetiikkatuotteissa.
Erityisen tuttu nokkonen on hiustenhoidosta.
Aistin tuotesuositus hiustenhoitoon
Omenaviinietikkapohjainen Flow Cosmetics *WILD NETTLE Villinokkonen -hoitohuuhde on tarkoitettu kaikille hiuslaaduille.
Valmistajan mukaan hoitohuuhde auttaa:
-
tasapainottamaan hiuspohjan pH
-
puhdistamaan hiuspohjaa
-
antamaan hiuksille kiiltoa
-
selvittämään ja silottamaan hiuksia
-
ylläpitämään hiusten ja hiuspohjan hyvää kuntoa
-
edesauttamaan hiusvärin pysymistä.
Nokkonen ihon- ja hiustenhoidossa
Nokkosta on käytetty pitkään sekä ihon että hiusten hoidossa. Kosmetiikassa sitä tavataan esimerkiksi shampoissa, hoitoaineissa, hiusnaamioissa, kasvovesissä sekä kasvo- ja vartalotuotteissa.
Nokkosesta saatavia uutteita hyödynnetään erityisesti hiuspohjan ja rasvoittuvan tai epäpuhtaan ihon tuotteissa. Kasvin sisältämät fenoliset yhdisteet ja flavonoidit ovat kiinnostavia myös niiden antioksidanttisten ominaisuuksien vuoksi.
Nokkosta voidaan käyttää kosmetiikassa monille eri ihotyypeille tuotteen kokonaiskoostumuksesta riippuen. Rasvaisen ja epäpuhtaan ihon tuotteissa sitä hyödynnetään erityisesti tasapainottavana kasviraaka-aineena, kun taas muissa tuotteissa nokkosuutetta voidaan käyttää osana ihoa hoitavaa ja pehmentävää koostumusta.
Nokkosen sisältämien kasviyhdisteiden vuoksi sitä tutkitaan ja hyödynnetään myös tulehdusreaktioihin liittyvien ominaisuuksiensa vuoksi. Kosmetiikassa on kuitenkin hyvä puhua ihoa hoitavista, rauhoittavista ja tasapainottavista ominaisuuksista eikä rinnastaa kosmeettista käyttöä sairauksien hoitoon.
Nokkosesta löytyy muun muassa rautaa, piitä sekä A-vitamiinin esiasteita ja C-vitamiinia. Se sisältää myös fenolisia yhdisteitä, jotka toimivat antioksidantteina.
Nokkosta hyödynnetään myös sisäisesti ravintona, jolloin sen monipuolinen ravintoainekoostumus täydentää terveellistä ja vaihtelevaa ruokavaliota.
Lue lisää: D-vitamiini myös ihosi hyvinvointiin – miksi?
Mitä kaikkea nokkonen sisältää?
Erityisesti nokkosen versoista löytyy erilaisia hivenaineita, flavonoideja ja lehtivihreää eli klorofylliä. Kasvi sisältää myös muun muassa piiyhdisteitä ja erilaisia orgaanisia happoja.
Nokkosen juuren koostumus eroaa lehdistä ja versoista. Juuressa esiintyy esimerkiksi steroleja ja muita kasville ominaisia yhdisteitä.
Klorofylli eli lehtivihreä antaa vihreille kasveille niiden tunnusomaisen värin. Se on yhteyttämisen kannalta keskeinen molekyyli: klorofyllin avulla kasvi sitoo valoenergiaa ja käyttää sitä yhteyttämiseen.
Tämän prosessin seurauksena ilmakehään vapautuu happea. Siksi klorofyllin merkitys maapallon elämälle on valtava.
Todellinen supervilliyrtti
INCI: Urtica dioica / Urtica Dioica Leaf Extract
Englanniksi: nettle / stinging nettle
Ranskaksi: ortie
Saksaksi: Brennnessel
Nokkonen (Urtica dioica) on monivuotinen ruohokasvi, jonka luontainen levinneisyysalue on erittäin laaja. Sitä esiintyy luonnonvaraisena Euroopasta Siperiaan ja Länsi-Kiinaan sekä Luoteis-Afrikkaan saakka. Nykyään nokkonen tunnetaan laajalti eri puolilla maailmaa.
Nokkosella on myös pitkä historia hyöty- ja rohdoskasvina.
Antiikin kreikkalainen lääkäri ja kasvitieteilijä Dioskorides kuvasi aikanaan lukuisia lääkekasveja. Nokkoseen liittyy myös vanhaa lemmenrohdosperinnettä: sen siemeniä on käytetty viiniin yhdistetyissä rohdoksissa. 💕
Yrttien käytön historiasta
Yrttien käyttö ravintona ja erilaisten vaivojen hoidossa ulottuu tuhansien vuosien taakse.
Antiikin ajan tunnetuimpiin lääketieteen ja kasvien käytön kuvaajiin kuuluivat muun muassa Hippokrates ja Dioskorides. Dioskorideen De materia medica -teoksesta muodostui yksi länsimaisen kasvilääkinnän tärkeistä historiallisista perusteoksista.
Myös nokkonen kuuluu kasveihin, joita ihmiset ovat hyödyntäneet vuosisatojen ajan sekä ravintona että erilaisissa perinteisissä käyttötarkoituksissa.
Nokkosen lehdet – mitä niistä löytyy?
Nokkosesta hyödynnetään erityisesti lehtiä ja nuoria versoja. Ne sisältävät muun muassa:
-
klorofylliä
-
vitamiineja ja karotenoideja
-
kivennäis- ja hivenaineita
-
rautaa
-
magnesiumia
-
fosforia
-
piiyhdisteitä
-
proteiinia
-
kuitua
-
fenolisia yhdisteitä
-
flavonoideja
-
erilaisia orgaanisia happoja.
Kosmetiikassa nokkosta käytetään erityisesti ihon, hiusten ja hiuspohjan hoitoon tarkoitetuissa tuotteissa. Nokkosta sisältäviä tuotteita löytyy muun muassa shampoista, hoitoaineista, hiushuuhteista, hiusnaamioista ja ihonhoitotuotteista.
Tiesitkö?
Kansanlääkinnässä on aikanaan harjoitettu jopa nokkospiiskausta eli urtikaatiota. Ihoa käsiteltiin tarkoituksellisesti tuoreilla nokkosilla, jolloin poltinkarvat aiheuttivat voimakkaan paikallisen ihoreaktion.
Tätä historiallista menetelmää ei tietenkään ole syytä kokeilla itse. 😅 Nykyisin ihon ja kehon hyvinvointiin on tarjolla huomattavasti lempeämpiä keinoja.
Nokkonen Urtica dioica kosmetiikassa
Nokkosta kuvataan kosmetiikan kasviraaka-aineena muun muassa:
-
ihoa ja hiuspohjaa hoitavaksi
-
tasapainottavaksi
-
supistavaksi
-
antioksidanttisia yhdisteitä sisältäväksi
-
hiusten ja hiuspohjan tuotteisiin sopivaksi.
Nokkosen koostumuksesta löytyy muun muassa:
-
A-vitamiinin esiasteita
-
B-ryhmän vitamiineja
-
C-, E- ja K-vitamiinia
-
klorofylliä
-
rautaa
-
magnesiumia
-
fosforia
-
piiyhdisteitä
-
kuitua ja proteiinia
-
fenolisia yhdisteitä.
Nokkosta löydätkin paljon erilaisista hiustenhoitotuotteista.
Historiallisesti nokkosta on käytetty kansanlääkinnässä myös esimerkiksi reumaattisten vaivojen yhteydessä. Nämä käyttötavat kuuluvat ennen kaikkea nokkosen pitkään perinnehistoriaan eivätkä tarkoita, että nokkosta tulisi käyttää sairauksien omahoitoon.
Muutamia nokkosen kiinnostavia yhdisteitä
Klorofylli
Klorofylli eli lehtivihreä antaa kasveille niiden vihreän värin. 🍃
Sen merkitys on kuitenkin paljon väriä suurempi. Klorofylli sitoo auringon valoenergiaa, jota kasvit hyödyntävät yhteyttämisessä. Yhteyttämisen seurauksena vapautuu myös happea.
Klorofylli on siten yksi maapallon elämän kannalta keskeisistä molekyyleistä.
Hivenaineet
Nokkonen sisältää useita kivennäis- ja hivenaineita.
Sekä ravitsemuksessa että kosmetiikassa mineraalit ja hivenaineet ovat kiinnostavia niiden biologisten tehtävien vuoksi. Kosmetiikassa mineraalipitoisia kasviuutteita voidaan käyttää osana ihon ja hiusten hyvinvointia tukevia koostumuksia.
Piiyhdisteet
Nokkosessa esiintyy myös piitä sisältäviä yhdisteitä.
Vanhemmassa kirjallisuudessa käytetty piihappo-nimitys voi tarkoittaa useita piitä sisältäviä yhdisteitä, minkä vuoksi termiä kannattaa käyttää nykyisin hieman varoen. Piidioksidi (SiO₂) ei tarkkaan ottaen ole happo, vaikka vanhemmissa lähteissä käsitteitä on käytetty osittain rinnakkain.
Mistä nokkosen polttavuus johtuu?
Nokkosen polttavuus johtuu lehdissä ja varsissa olevista poltinkarvoista. Kosketuksessa karvan kärki rikkoutuu ja karva pääsee ärsyttämään ihoa.
Poltinkarvojen sisältämät yhdisteet, kuten histamiini ja asetyylikoliini, osallistuvat nokkosen aiheuttamaan polttavaan, pistelevään ja kutisevaan tuntemukseen.
Herkille ihoalueille osuessaan nokkosen polte voi olla hyvinkin epämiellyttävä. Nuoret nokkoset voivat polttaa vähemmän, mutta keräämisessä kannattaa silti aina käyttää käsineitä.
Polttavuus häviää kuumennettaessa ja kuivattaessa.
Nokkosihottuma eli urtikaria
Nokkosihottuma eli urtikaria on eri asia kuin nokkosen aiheuttama polte.
Urtikariassa iholle syntyy nopeasti koholla olevia, usein voimakkaasti kutisevia paukamia. Yksittäinen paukama häviää tavallisesti viimeistään vuorokauden kuluessa, mutta uusia voi ilmaantua muualle iholle.
Akuutin nokkosihottuman voi laukaista esimerkiksi infektio tai joissakin tapauksissa allerginen reaktio. Nokkosihottumaa voi syntyä myös ulkoisten fysikaalisten ärsykkeiden, kuten paineen, hankauksen, kylmän tai lämmön seurauksena.
Jos nokkosihottumaan liittyy voimakasta turvotusta tai hengitysvaikeuksia, kyseessä voi olla vakava allerginen reaktio ja tilanne vaatii välitöntä hoitoa.
Dermografismi
Dermografismi eli piirtopaukamointi on yksi fysikaalisen urtikarian muodoista.
Siinä ihon raapaisu tai muu mekaaninen ärsytys saa muutamassa minuutissa aikaan raapaisujälkeä seuraavan koholla olevan, usein kutisevan paukaman.
Kosmetologin työssä ihon reagointia voidaan havainnoida osana ihon kokonaisarviota ja hoidon suunnittelua. Ihon voimakas reagointi on tärkeää huomioida esimerkiksi tuotevalinnoissa ja käsittelyn voimakkuudessa.
Dermografismia tai atooppista ihottumaa ei kuitenkaan diagnosoida kosmetologisella testillä. Varsinainen ihosairauden diagnosointi kuuluu terveydenhuollon ammattilaiselle.
__________________________________________
Nokkoskasvi, nokkosen polttama iho, historiallinen urtikaatio eli nokkospiiskaus sekä nokkosihottuma eli urtikaria ovat siis toisistaan erillisiä asioita.
Kosmetologina suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän monipuoliseen villiyrttiin – niin ravintona kuin ihon ja hiusten hoitoon tarkoitetuissa tuotteissakin. — Emilia, Aisti kauneus ja hyvä olo
Lue lisää: Mistä syystä ihosi kosteuspitoisuus alenee? 6 hidastavaa apukeinoa
Lähteet
Yrttien käytön historiaa ja Yrtit-esityksen koonnit, SKYO Leena Kalliomaa.
Una Nuotio: Kerro kerro kuvastin. Otava, Keuruu 2009.
Ulla Kivimäki & Maarit Hirvonen: Hoitavat tuoksut – aromaterapiaopas. Hämeenlinna 1993.
Valitut Palat Oy: Suomen terveyskasvit. Tampere 1983.
Marko Lindberg: Lapin ja Pohjois-Suomen rohdos- ja luontaistuotekasveista. Kuopion yliopiston julkaisuja, A. Farmaseuttiset tieteet 8, Kuopio 1993.
Martat: Nokkonen – kerääminen, käsittely ja käyttö.
Royal Botanic Gardens, Kew: Plants of the World Online – Urtica dioica L.
Terveyskirjasto / Duodecim: Nokkosihottuma eli urtikaria.
Muut lähteet: Oma tieto- ja osaamispohja yrteistä sekä kosmetologin koulutus- ja ammattiosaaminen.
